Performanssi 2011

Takaisin/Back
Kuva/Photo Andrés Galeano

Christopher Hewitt (UK/Germany)

www.liveartwork.com Kuratoi tapahtumiin:Ieke Trinks, PerformanssiAndrés Galeano, PerformanssiSian Robinson Davies, PerformanssiFluxee-klubi

Christopher Hewitt on työskennellyt viimeiset 20 vuotta performanssitaiteen ja poikkitaiteiden parissa sekä kuraattorina, tuottajana, opettajana että ohjaajana. Hewitt asui lähes 10 vuotta Lontoossa, jossa hän muun muassa ylläpiti omaa performanssitaiteen tapahtumapaikkaa sekä johti Live Art -osastoa ICA:ssa (Institute of Contemporary Arts). Vuonna 1999 hän muutti Turkuun perustaakseen Crossing Borders -performanssitaiteen koulutusohjelman Turun Taideakatemiaan. Vuonna 2003 Hewitt muutti Berliiniin, josta käsin hän on jatkanut aktiivista työskentelyään kansainvälisen performanssitaiteen kentällä. Vuodesta 2006 lähtien hän on kuratoinut ja toimittanut nykyperformanssitaiteen liveartwork DVD -videodokumentaatiokokoelmaa.

Kuraattorin sanat

Taiteilijoita, jotka olen kuratoinut festivaalille, yhdistää käsitteellinen lähestymistapa esineisiin, toimintaan ja kieleen. Vaikka heidän esineiden käyttötapansa ei olekaan ritualistista tai veistoksellista, heidän keskinäinen lähestymistapansa esineisiin ja toimintaan on olennaisesti käsitteellinen. Jokainen heistä kehittää töissään kuvien ja toiminnan kieltä, joka on pikemminkin tunnustelevaa kuin julistavaa. Jos heidän teoksistaan löytyy paikkasidonnainen elementti, on se silloin suhtautuminen paikkaan vain osana kokonaisprosessia, yhtenä tutkittavana ja integroitavana käsitteellisenä elementtinä.

Henkilökohtaisesti rinnastan jokaisen neljän taiteilijan työn vähän tunnettuun amerikkalaiseen taiteilijaan Stuart Shermaniin (1945–2001), joka loi ainutlaatuisia, hyvin monimutkaiseen mutta silti abstraktiin kieleen perustuvia esityksiä, jotka toteutuivat arkiesineiden kanssa käydyssä vuorovaikutuksessa pienimuotoisissa ja intiimeissä performansseissa. Stuartin työt olivat monimutkaisia ja tiiviitä, usein jopa lävitsepääsemättömyyteen asti. Katsojana niihin oli vaikeaa löytää sisäänpääsyä tai ymmärtää, mistä niissä oli kyse. Samalla oli kuitenkin ilmeistä, että töiden taustalta löytyi älykkyyttä ja monimutkaisuutta. Sen teki kiinnostavaksi hetkittäiset yhteydet performanssien alta löytyneeseen piilotettuun kieleen.

Toinen elementti, joka yhdistää Stuartin teoksia näihin kolmeen taiteilijaan, on viehätysvoima. Hienovarainen huumori ja performanssin itseään väheksyvä esittäminen ei enempänä tai vähempänä kuin mitä se on. Kuten Ieke Trinks sanoo työstään, hän “yrittää täydellistää havainnon ja sen uudelleentulkinnan… Toiminnan toistaminen antaa mahdollisuuden kokea liike irrotettuna merkityksestään ja asiayhteydestään.” Tämä on esimerkki tutkimuksellisesta taiteellisesta prosessista – kuinka ymmärtää asioiden luonne ja se, mitä ne ovat itsessään.

Myös narratiivisuus yhdistää taiteilijoiden tuotantoa. Tällä ei tarkoiteta narratiivia perinteisessä tekstuaalisessa merkityksessä, vaan prosessin ja toiminnan narratiivia. Nieves Correa kuvailee töidensä narratiivia sanoin: “ei tietoinen esitys, vaan ilmentymä alitajunnasta, omista myyteistä ja peloistani, olemassaolostani sekä ajasta ja olosuhteista, joissa elän, ja miten kaiken näen, hallitsemattomana ja koskemattomana.” Andrés Galeanon työssä narratiivi puolestaan ilmentyy “avointen filosofisten kysymysten ja poeettisten kokemusten” muodossa.

Viimeaikaisissa töissään Sian Robinson Davies käyttää nimenomaan tekstiä muodostaen siitä käsitteellisiä narratiiveja. Sekä hänen teksti- että esinelähtöisissä töissään pääviitekehyksensä on tutkimuksellisuus – mitä tapahtuu jos …? Missä kohtaa tämä asia muuttuu toiseksi, missä kohtaa toiminta muuttuu kieleksi tai toisinpäin? Nämä kaikki ovat narratiiveja, mutta usein yleisö näkee ne rakennettavan reaaliajassa silmiensä edessä.

Christopher Hewitt has been involved in areas of performance art and interdisciplinary art for the past 20 years, working as a curator, producer, teacher and facilitator. For nearly 10 years he was based in London where, amongst other things, he ran his own small performance art venue and later worked as the Director of Live Art at the Institute of Contemporary Arts. In 1999 he moved to Turku, Finland to establish the Crossing Borders performance art degree programme at the Turku Arts Academy. Since 2003 he has been based in Berlin where he continues to be closely involved with the international performance art scene. Since 2006 he has curated and published liveartwork DVD – a compilation of video documentation of contemporary performance art that is now in its eleventh edition.

Curator’s Words

The artists that I invited to participate in the festival are connected by their conceptual approach to objects, actions and language. Although their use of objects is not ritualistic or sculptural, they share an essentially conceptual approach to object and action. They are each developing their own language of images and actions that is explorative rather than declarative. If there is a site specific element in their work, it is the approach to site as being just another part of the process, another conceptual element to be explored and integrated.

Personally I relate the work of all four of the artists back to the little known American artist Stuart Sherman (1945–2001) who created unique performances which were based around the construction of a very complex yet abstract language that was realised through the interactions of everyday objects in small and intimate performances. Stuart’s work was complex and dense, often to the point of being opaque. As an audience it was difficult to find a point of entry to the work or to understand what it was about. At the same time, it was obvious that there was intelligence and complexity behind the work. It was made intriguing by momentary connections with the hidden language that underlay the performances.

The other element that Stuart’s work had in common with these three artists is charm. A subtle humour and self-deprecating presentation of the performance as nothing more or less than what it is. As Ieke Trinks says about her work, she “attempts to perfect observation and its reinterpretation... The repetition of an action gives the possibility to experience the movement separated from its meaning and context.” This is an example of using the artistic process as a form of exploration – to understand the nature of things, what they are in and of themselves.

There is also the issue of narrative that is shared between the artist’s works. This is not narrative in the classic, textual sense but a narrative of process and action. Nieves Correa describes narrative in her work as “not a conscious proposal but a ‘manifestation’ of the unconscious, of my own myths and fears, of what I am and the time and circumstances I live in and, as I see it, uncontrollable and untouchable.” In Andrés Galeano’s work narrative appears in the form of “open philosophical questions and poetical experiences”.

In her more recent work Sian Robinson Davies is explicitly using text but using it to form conceptual narratives. Both in her text and object based work the main framework is one of exploration – seeing what happens if ...? At what point does this one thing become something else, at what point does an action turn into language or vice versa? These are all narratives but often the audience is seeing them constructed in real time, before their eyes.