Performanssi 2011

Takaisin/Back
Kuva/Photo Jack Balance

Kimmo Modig (Finland)

no website Kuratoi tapahtumiin:KUULOPUHEITAFluxee-klubi

Kimmo Modig asuu (siis minä asun, minähän tätä kirjoitan; jostain syystä nämä esittelyt kirjoitetaan aina kolmanteen persoonaan, mikä tietysti olisi ihan ymmärrettävää, jos tämän kirjoittaisi joku töihini paneutunut tyyppi, mutta sinne on vielä todella pitkä matka) Turussa ja työskentelee monialaisesti (kuulostaa ihan jonkun pihalla olevan taidekoulun linjalta) muun muassa teatterin, radion ja performanssin parissa sekä järjestää tapahtumia Turussa ja Helsingissä (en ehkä kutsuisi sitä kuratoinniksi, vaan juuri järjestämiseksi tai selviytymiseksi). (Nettisivua minulla ei ole, tosin mietin usein, mitä sinne laittaisin ja alan hallusinoida blogista, joka saavuttaisi suuren suosion.)

Kuraattorin sanat

Minun osuuteni vierähti käyntiin melko huimaa vauhtia. Päätin toimia kuten yleensä tällaisissa tilanteissa: on selvitettävä käytettävissä olevat työkalut ja ratkaisua vaativat ongelmat sekä tajuttava, mitkä seikat vaativat ratkaisemista ja mitkä voi jättää silleen.

Aloittaessani työt, listasin projektin reunaehdot:

- tyhjä galleria (toki tilassa on toimisto, lamppuja jne., joten tila ei ole täysin tyhjä)

- asiayhteys (performanssitaiteen festivaali, oman osuuteni olisi syytä olla jollain tapaa äänilähtöinen, Turku)

- kolme pätevää tuottajaa, Maija, Jari ja Essi

- omat työkaluni (kontakteja, laitteistoa, mitä ikinä)

- jonkin verran rahaa

- (unohdin varmaankin vielä jotain)

Ratkaisua vaatineet ongelmat: Taiteilijoiden on usein vaikea lähteä juttuihin mukaan lyhyellä varoitusajalla, sillä projektit sovitaan ainakin puoli vuotta etukäteen. Live-esitykset esitetään yleensä peräkkäin, ja tämä vie aikaa ja mahdollistaa vain yhden teoksen seuraamisen kerrallaan. Minulla ei ollut mahdollisuutta käydä läpi eri taiteilijoiden teoksia, jotka sopisivat tähän yhteyteen. Ja niin päädyin pyytämään eri taiteilijoita luomaan uuden teoksen annettuihin olosuhteisiin: teokset on tehtävä etänä ja niiden on omattava jonkinlainen suhde ääneen (sen tuottamiseen, kuunteluun, jne.).

Näin näyttelylle syntyi eräänlainen teema, joka on hyvin tyypillinen kuvataiteelle: kun tekijä ja yleisö kohtaavat vain teosten kautta, niin millaista kommunikaatiota tämä aiheuttaa? Pyysin taiteilijoita suhtautumaan tähän ajatukseen viitteellisesti, sillä teemat eivät ole minulle itsellenikään kovin tärkeitä. Pyysin mukaan taiteilijoita, joiden töihin ja/tai ideoihin olen rakastunut. Kauttaviiva on tuossa siksi, että osa taiteilijoista on minulle tuttuja vain heidän ideoidensa, esimerkiksi kotisivun kautta.

Toisin kuin taiteilijat, olen itse paikalla festivaalilla ja olisin kovin otettu, jos haluaisit tulla antamaan minulle palautetta Titanik-galleriassa tuolloin 29.5. esillä olevasta kokonaisuudesta (jos luet tätä jossakin kaukana tulevaisuudessa etkä päässyt paikalle, niin sitten tiedät, miltä taiteilijoistamme tuntui kerran vuonna 2011). Illemmalla saatan soittaa vähän kotimaista tangoa ja muuta vastaavaa; kenties saamme sunnuntaibileet käyntiin. Lähetän mieluusti terveisiä taiteilijoille, joten tervetuloa juttelemaan tai pommittamaan festivaalin tekijöitä kuraattoriseminaareihin.

Kuvani on tämän tekstin liitteenä, jotta osaat etsiä minut käsiisi. Todennäköisesti näytän tuolloin toukokuussa edelleen aika samalta, vaan eihän sitä koskaan tiedä, ei.

Curating these events:THROUGH THE GRAPEVINEFluxee Club

Kimmo Modig (ie. I, who wrote this, although I’m using the 3rd tense, since that’s what people do when they write about themselves for publications like this. I assume famous/prolific enough people can let other people write these.) is currently living in Turku (easy-going but missing a critical pair of eyes) and works with various mediums (it would be great to get paid doing just one thing, but I’m not complaining), notably in radio, performance and theatre. He (I know surprisingly few women doing this stuff in Finland) also organises events in Helsinki (moving back there soon maybe) and Turku. (I don’t have a web page, though the idea of having one keeps me awake at night.)

Curator’s Words

This all happened rather quickly. The very speed of things made me react as one would do in, say, an emergency: you find out what’s going on and what needs to be done, and then you fix the situation with the things you have at your disposal.

In this case it meant the following things:

- empty gallery space (well there’s light in the ceiling, office area and other signs of activity)

- context (Performance Art festival, should have a connection to sound, Turku)

- three fine producers, Maija, Jari and Essi

- my own assets (human relations, equipment etc.)

- some money

- (I’ve probably forgotten something)

Problems I needed to solve: It’s hard to get artists travel on a short notice. Live performances are usually presented consequently and that takes time and enables the audience to see one art work at a time. I did not have time to look up artists who would have already created suitable works. So I went to ask for new pieces within the given conditions: sound-based works, created without appearing in the actual venue.

This proposed itself a theme: to try & communicate with the audience without being in the same space. I’m not a fan of themes, so I asked the artists to take it with a pinch of salt. I chose people whose work and/or ideas I love. I make that division as I haven’t seen works beforehand from all the artists you’ll be witnessing in Titanik Gallery (if you’re reading this in the future then you know how I felt once during 2011).

Unlike the artists, I’m going to be there on the 29th May, so feel free to come to talk with me, actually that would mean a lot to me, just because that kind of behaviour is very uncommon. So please tell me what you felt when you went through these art works, and I’ll be sure to forward your feedback to the artists, if you wish. And I will most likely play some Finnish tango and other music after the show, so maybe we’ll have a surprise Sunday evening party. Of course you can come to the curators’ seminars and bomb us all with questions; that’d be super too.

There is a picture attached to this text so you can recognize me. I’m pretty sure I look quite the same in May as well, though you never know what’s going to happen.